Sellon soundi on leppoisa labradorinnoutaja
”Olen ollut laiska koulussa ja ilmeisesti lahjakas sellossa. Ei kuitenkaan alun perin ollut selvää, että musta tulee sellisti. 16-vuotiaana syttyi sellainen kipinä, että aloin harjoitella tosissaan.”
Samuli Peltosen isä on sellisti ja äiti sekä sisko pianisteja. 8-vuotiaana Samuli aloitti sello-opinnot Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa. ”Ehkä jokin muukin instrumentti kävi mielessä, mutta päädyin kuitenkin selloon.” Teini-iässä vuosien opintojen jälkeen halu oppia kasvoi entistä suuremmaksi ja onnistumiset ruokkivat itseluottamusta. Niinpä sello-opinnot alkoivat Turun ammattikorkeakoulussa vuonna 1998 ja Sibelius-Akatemiassa vuonna 2002.
Sibelius-Akatemian opintojen aikaan Hannu Kiiski pyysi Samulin mukaan Total Cello Ensembleen. Samuli oli ollut Hannun oppilaana Kälviän kesäkursseilla 90-luvun lopulla. ”Kursseilla soitettiin myös jotain Totalin ohjelmistoa mm. Uralin pihlajaa ja muita show-juttuja. Olen musiikin suhteen hyvin kaikkiruokainen, joten innostuin totta kai.”
Soittamisen osalta Samulilla ei koskaan ole ollut mitään todellista kriisiä. ”Mitä tahansa tekee, niin joskus ottaa päähän, mutta ei se vaihtamalla ainakaan parane. Kun on niin hemmetinkovan työn tehnyt, niin ei siitä halua päästää irti. Sellolla voi soittaa monen tyylistä musiikkia ja eri kokoonpanoissa, joten diversiteettiä löytyy.” Samulin muusikkous koostuukin niin yhtye- ja orkesterisoitosta, solistikeikoista, kamarimusiikista kuin opettamisesta. Monipuolisuus on tärkeää sekä ammatissa että elämässä muutenkin. ”Kun tekee mahdollisimman monipuolisesti, ei tarvitse haaveilla. No, kyllä yksi toteutumaton haavekin on. Päästä Kanadan hyville lohijoille kalastamaan – tai karhun syötiksi,” Samuli nauraa.
Samuli on kalastuksen, sulkapallon ja ruoanlaiton lisäksi innostunut snookerista. Keväällä edessä on matka MM-kisoihin snookerin pyhättöön Sheffieldiin. ”Kymmenen vuotta mulla on ollut tavoitteena päästä katsomaan kisoja, kun vain ehtisi – nyt ehdin! Toivotaan, että on nimimies pelaamassa. Liput on jo ostettu, mutta vielä ei tiedä, ketkä ottelussa pelaavat.” Samuli pelaa itsekin ja on ollut parhaimmillaan rankinglistalla sijalla 59. ”Peli vaatii äärimmäistä lihasten ja mielen kontrollia. Se on siis hyvin samanlaista kuin sellonsoitto ja samalla täysin erilaista. Siinä on myös nykyajassa katoavaa herrasmiesviehätystä. Kaikki pelaavat kauluspaidassa, pukuliivissä, rusetissa ja puvun housuissa. Peleihin ei tulla tennareissa ja farkuissa.”
Kalastuksessa heitto- ja perhokalastus ovat Samulin suosikkeja. Hyvästä ruoasta nauttiva sellisti tunnustaa syöneensä parhaat sashiminsa järven rannalla. ”Ensimmäisen kerran, kun menin Neidenelvalle, sidoin oman perhon ja sain kaksi lohta. Jätin sitten perhon kuivumaan terassille, ja joku varasti sen. Vaikka tein samanlaisen, sen jälkeen ei tullut enää yhtään kalaa.”
Total Cello Ensemblen sellistit jakavat soittamisen lisäksi monia kiinnostuksen kohteita ja viettävät vapaa-aikaansa yhdessä. Yhtyeellä ei ole ollut kriisejä, koska kaikki ovat suorasanaisia huippusoittajia. Jos jotain sanottavaa on, kaikki voivat kuunnella hermostumatta. Näkemys on selkeä ja samansuuntainen, ja päämäärä yhteinen. ”Sellistit on niin lunkia porukkaa. Ei siitä mitään tulisi, että kuusi viulistia olisi yhdessä. Puukot siinä heiluisi,” Samuli toteaa pilke silmäkulmassa. ”Sellon soundi on leppoisa, vähän kuin labradorinnoutaja.”
Negatiivista kilpailua ei ole bändin jäsenten välillä ollut, vaikka toisinaan kilpaillaan samoista työpaikoistakin. Samuli toteaa, että ensemble on kyllä kehittynyt yhteisessä tekemisessä vuosien varrella. ”Ehkä alkuaikoina, kun oltiin tyhmiä ja nuoria, niin soitossa ei ajateltu niin paljon kokonaisuutta. Kun tulee tietoa ja kokemusta lisää, osaa soittaa paremmin yhtyeenä, eikä ajattele vain sitä omaa juttua. Ajatus siitä, että ’nyt on mun hetki loistaa’, on vaihtunut ajatukseen ’nyt on meidän hetki loistaa’. Musta on tullut me.”